Otaniemen Nordean työntekijöiden kannattaisi joko pitää sälekaihtimet kiinni tai olla irkkaamatta työkoneelta. Piti oikein palata takaisin katsomaan, kun ohi kävellessä luulin näkeväni mirc:n. Kyllä, mirc auki koneella, ei ketään koneen ääressä. Harmittaa, ettei ollut kunnollista kameraa mukana – kännykän kameralla ei saanut mitään muuta kuin suttua.

Luulisi, että pankin koneita olisi rajoitettu tarkemmin – ja että koneita auditoitaisiin tiheästi.

Päihdelinkillä on hauska nettiriippuvuustesti.

“Harvoin” ja “Melko usein” välistä tuntuu puuttuvan jokin vaihtoehto. ‘Mukavat Internet-ajatukset’ on aika hauskasti sanottu.

Kaikesta huolimatta testi antoi pelastavan arvosanan, “et ole riippuvainen Internetistä”. Aika huonosti aseteltu testi mielestäni. Tosin johdantotekstikin kertoo, että testiä on tarkoitus kehittää.

1. Koetko olevasi riippuvainen?
2. Oletko koneella enemmän kuin haluat?
3. Kuinka usein jäät koneen ääreen pidemmäksi aikaa kuin halusit?
4. Kuinka usein päätät että “olet vielä pienen hetken, sitten suljet koneen”?
5. Käytätkö Internetiä (myös esim. pikaviestintäohjelmat, keskustelupalstat jne.) pakopaikkana todellisen maailman ongelmille?
6. Kuinka usein vietät mieluummin aikaa koneella kuin ystävien kanssa?
7. Kuinka suuri osa ystävistäsi (arviolta) on “nettikavereita”, joita et ole välttämättä edes nähnyt?
8. Kuinka usein sinun on vaikea keskittyä, kun odotat pääsyä takaisin internetiin?
9. Kuinka usein työsuorituksesi (myös opiskelu) kärsii internetissä olemisen takia?
10. Oletko koskaan huomannut olevasi masentunut ja alakuloinen vain siihen asti, että olet taas netissä?

Erosimme hieman yli vuoden seurustelun jälkeen.

Hyvät ystävät eivät kyseenalaistaneet, ihmetelleet, epäilleet tai yrittäneetkään analysoida asiaa. Lisäksi hyvistä ystävistä tiesi, että he eivät juorua asiaa eteenpäin, korkeintaan kertovat lähimmille ihmisille.

Muut uskoivat ymmärtävänsä, kyseenalaistivat (“miksi ihmeessä? Tehän sovitte niin hyvin yhteen”), laukoivat tyhjiä lauseita (“otan osaa”) tai jotain typerää (“elämä on”, “aina ei voi voittaa”).

Kaverit ovat olemassa siksi, että on joitain, joiden kanssa voi jutella säästä, opiskelusta jne. kun on tylsää. Ja kuluttaa aikaa kun ei ole muuta tekemistä. Ja itsekin on olemassa kavereille siksi, että heill’ olisi tylsempää muuten. Kunhan kaikki ovat perillä siitä, että muut kaverit katoavat heti kun tulee ongelmia isompia, kaikki on ihan hyvin.

Ystävien ei tarvitse tehdä mitään olemassaolonsa eteen. Kaverien täytyy vähentää tylsyyttä. Kaverit katoavat, jos muuttaa kauemmas tai ei muuten näe tai pidä yhteyttä pidempään aikaan. Ja ystäviä ovat ne, jotka pysyvät, vaikka elämä olisi sekaisin ja maailma täynnä ongelmia. Tai vaikka elämä hymyilisi ja kaikki olisi täydellistä. Jos jollekin oikealle ystävälle soittaa keskellä yötä hyvällä syyllä, ei saa vihaa päälleen.

Kavereihin täytyy luottaa sen verran, että voi antaa repun pidettäväksi hetkeksi ilman että se katoaa tai lentää maahan. Ystävät ovat niitä kavereita, joille voi kertoa lähes mitä tahansa. Melkein mitä vain tavaroita voi ostaa kaupasta lisää, sanoilla voi satuttaa pysyvästi paljon pahemmin. Oikea ystävyys on kaksisuuntaista, molemmat pitävät toista ystävänä, ja tietävät että toinen pitää myös.

Ulkona on talvinen sää, +5, tihkusadetta vaakasuoraan, mutaa, lätäköitä, pimeää.

Dipolin edessä on upea valoshow. Kannattaa joskus tällaisella (puolisumuisella) säällä osua paikalle. Kannatti sateesta huolimatta jäädä seisoskelemaan ja katselemaan vähäksi aikaa.

Dipolin taksitolpalla seisoskeli puvut päällä ihmisiä sateenvarjojen kanssa takseja odottamassa. Ilmeisesti hieman pidempäänkin. Bussilla saattaisi olla jo perillä (tai ainakin huomattavasti lähempänä määränpäätä). Mutta dipoliltahan on monta sataa metriä bussipysäkille.