… maassa, jossa valtio maksaa koulutuksen saadakseen siitä hyötyä takaisin

Peruskoulun kaikille, opinnot jatkossakin (lukio/ammattikoulu/ammattikorkea/yliopisto) kaikkein erikoisempia vaihtoehtoja lukuunottamatta. Opintojen lisäksi opintotukea valtaosalle (niille, jotka eivät asu kotona/ansaitse itse riittävästi).

Älä ravista termospulloa ilman korkkia.

Keitin aamulla teetä termospulloon ja ravistin pulloa (laittaa teepussin suoraan termospulloon -> vesi ei sekoitu ollenkaan -> pohjalle jää huomattavasti vahvempaa). Muuten kaikki oli hyvin, mutta unohdin pistää termospulloon korkin ensin. Kiva tapa saada ajatuksia kulkemaan, kuumaa teetä käsille ja saa kyykkiä kuivaamassa lattiaa.

Pistin pienen termospulloni (0,5l tms.) pakastimeen (-28°C). Termospullo oli lähes täysi (n. 1cm vara) kiehuvaa vettä. Anturin (DS1921G) maksimilämpötila on 85°C, eli alun jäähtymisnopeudesta ei ole mittaustuloksia. Mittausaika on n. 12h. X-akselilla olisi aika, jos ihana ystäväni OpenOffice.org olisi osannut skaalata tekstit oikein (tai edes jotenkuten). 70°C raja meni rikki 3,5h kohdalla; 60°C 5,5h; 50°C 7h.

Mitä raha oikeasti merkitsee? Minulle se on pakollinen asia, jolla ei oikeastaan ole merkitystä. Kunhan sitä on riittävästi elämiseen – ja mielellään moneen mukavuuteenkin. Vakituisesta työstä irtisanoutuminen viime keväänä pisti miettimään paljon rahan merkitystä. Raha on aivan liian rakasta, ja siitä luopuminen aivan liian vaikeaa.

On tavallaan mukavaa käyttää rahaa paljon vapaammin (maksaa joskus muille syömässä käyminen, matkustaa enemmän, ostaa itselle ja muille asioita). Silti tili ei ole tyhjä, eikä pohjakaan näy. Rahan pitäisi olla vain keino elää nyky-yhteiskunnassa. Aivan liian usein siitä on tullut ihmisille elämän tarkoitus. Mielestäni työtäkin pitäisi tehdä että voi elää, ei elää että voi tehdä työtä. Kuulostanee täysin ‘intuitiiviselta’ ja ‘selvältä’, mutta silti ihmiset käytännössä tekevät hyvinkin erilailla.

Työ jakaa ihmisiä voimakkaasti: osalle hyvin palkattu työ merkitsee enemmän vapaa-aikaa, osalle (ehkä ahneudesta, ehkä muista syistä) enemmän työtunteja, että ansaitsee vielä enemmän. Joillekin iso rahamäärä tuo mukavuuksia: kun ei ole töissä, voi ‘nauttia’ elämästä. Mennä shoppailemaan, ulos syömään, ostaa jotain vielä hienompaa kuin viimeeksi. Valitettavan harvoin vapaa-aikaa käytetään ihmisten kanssa (niin, että olennaista on ihmiset, ei vaikkapa Linnanmäen laitteet). Itse istun melko paljon tietokoneen ääressä. Mitä enemmän asiasta osaa, sitä enemmän tietää puutteitaan – asioita, joista ei vielä tiedä. Mutta samalla koneista tulee äärettömän tylsiä – asiaa on valtavasti, mutta loppujen lopuksi hyvin hyvin yksinkertaista ja samanlaista. Ihmiset ovat uskomattoman monimutkaisia ja monipuolisia. Tutuimmatkin ihmiset – ehkä kaikkein eniten he – pystyvät (yrittämättä) yllättämään jatkuvasti pienissä (ja suurissa) asioissa.

Jos näin on, on varsin vääristynyttä että yritetään etsiä ‘parempaa elämää’ kuluttamalla rahaa tavaraan ja samalla hylkäämällä yhä enemmän ihmisiä. Tavara on toki luotettavaa eikä tee mitään yllättävää. Ihminen saattaa täysin yllättäen vaikkapa kuolla, muuttaa muualle, tehdä jotain typerää tai yllättävää, joka vie kauemmas. Silmät tottuvat kirkkaaseen valoon, pahaa hajua ei huomaa hetken kuluttua, tulinen ruoka ei vähän ajan kuluttua maistukaan tuliselta. Samoin jatkuvasti “täydellinen” elämä ei tunnu hetken kuluttua enää miltään. Elämän ei kuulu olla jatkuvasti korkealla lentämistä, ihminen turtuu kaikkeen erittäin nopeasti. Pahat kokemukset, kipu, suru ja viha tasapainottavat. Riittävän pahan kokemuksen jälkeen vaikkapa jatkuvat surkeat säät eivät haittaa enää lainkaan – vähään aikaan.

Tiedostoformaatit. Bugisuus. Hitaus. Ei vapauksia käyttäjille. Ei kirjallisuutta. Ei koulutusta. Ei integroidu muihin (työryhmäohjelmat, sähköpostit) kunnolla.

Graafin voi OO:ssa (sikäli kun itse oikean (tässä tapauksessa Microsoft) Officen puuttumista kiroillessa löysin) luoda vain “autoformatilla”. Joka ei sattunut toimimaan ihan niinkuin halusin. Excelissä on hyvä autoformat, jolle voi myös antaa itse rivejä, määrittää osan rivimuotoisiksi ja osan sarakkeiksi, määrittää tietueiden nimet vapaasti muualta taulukosta jne. Vaikka kaiken saman voisi OO:ssa tehdä, pidän sitä silti surkeana – sillä niitä ei ainakaan kovin intuitiivisesti suoraan löydä. Ilmeisesti asenne on ollut, että automaattitoiminto kattaa 90% käyttäjien tarpeista (ei minun tarpeita – ja tiedän että ei tuollaisena monen muunkaan), joten ei mitään ‘ylimääräisiä’ valikoita tai vaihtoehtoja tarjolle.

Omien havaintojen (en ole mitannut) perusteella Microsoft Office käynnistyy huomattavasti nopeammin kuin OO. Samoin tallennus, avaaminen jne. on nopeampaa. Ei muutaman (kymmenen) sekunnin odottelu tapa, eikä edes satuta, mutta ärsyttää kyllä.

En muista, koska olisin törmännyt Officessa pahempaan bugiin. “Tämä nappi ei teekään sitä mitä pitäisi” tai “Jos tekee näin, koko juttu menee sekaisin”. OO:n kanssa vastaaviin tulee törmättyä aina välillä.

OO:sta on hyvin vähän kirjallisuutta tai koulutuksia. Microsoft Officesta on paljonkin opuksia. Officen käytössä osaa lähes jokainen keskiverto toimistotyöntekijä auttaa. OO:n kanssa jokainen linux-hippi kyllä ainakin jotenkuten, mutta se ei yrityksiä paljoa yleensä lohduta. OO:lle on heikosti (‘ei varmuutta jatkosta/nykyhetkestä olemassaolevissakaan’) mahdollisuutta ylläpitosopimuksiin, käyttäjätukeen tai vastaavaan (kyllä, yritykset tarvitsevat tällaisia – OO ei todellakaan ole niin täydellinen, että toimisi suoraan).

OO ei integroidu. Ei sähköpostiohjelmaa, ei nappia “Lähetä tiedosto sähköpostilla”, ei työryhmäratkaisuja (Exchange, sharepoint). Ennen tyydyttiin tallentamaan, hakemaan tiedosto levyltä, liittämään sähköpostiin, lähettämään työkaverille jne. Nykyään on helpompia vaihtoehtoja – mutta ei valitettavasti OO:n kanssa.

OpenOffice.org päivittyy “aina silloin tällöin”. Microsoft julkaisee uuden Officen selkeästi, suhteellisen säännöllisesti, versioiden välillä ainoastaan korjauksia (jotka saa nykyään suoran Windows Updatesta Windowsin päivitysten mukana) turvallisuusaukkoihin. Pääasiassa ei muutoksia mihinkään toiminnallisuuteen tai ulkonäköön. Uusi versio tuo aina uusia ongelmia, kikkoja ja muutoksia. Eikö ole hyvä, että saa ilmaiseksi usein uusia ominaisuuksia? Joel on Softwaressa oli mainio artikkeli ohjelmiston kehityksestä. Ja monessa suhteessa niin paikkansa pitävä. Office on jo pitkälle yli 10v vanha. Käytin itsekin Windows 3.1:ssä joskus vuonna 1993 tms. ikiwanhaa Microsoft Officea, joka oli erittäin toimiva (sikäli kun muistan, aika kultaa muistoja kyllä). OpenOffice.org on ollut käytettävä huomattavasti vähemmän aikaa. Esimerkiksi vuodesta 1999 eteenpäin edes jossain määrin.

OpenOffice.orgin päällä leijuu musta pilvi: lopetetaanko raskaan välillä rankasti arvostellun pohjan päälle jatkaminen ja hylätään OpenOfficen nykyinen toteutus? Yritysmaailmassa se on ajallaan kallis lasku, pitää evaluoida vaihtoehdot uudelleen, kouluttaa ihmiset uudelleen (kaikki eivät työskentele IT-alalla, osalle Microsoft Office 2000->Office XP on valtava siirtymä), varmistaa vanhojen järjestelmien, tiedostojen ja viritysten yhteensopivuus (vaikka 100% yhteensopivuus luvattaisiinkin, siihen harvoin tämän mittakaavan asioissa oikeasti päästään).

Yksityisille hinta on merkittävä asia – oma aika ei sinänsä maksa. Jos jonkin asian tekeminen vie kaksi tuntia eikä tunnin, ja samalla säästää muutama sata euroa ohjelmissa kaikki on hyvin. Yrityksille jokainen tunti maksaa maltaita. Työntekijöistä maksetaan paljon enemmän kuin se, mitä jää palkkana käteen. Lisäksi esim. projektien aikataulut merkitsevät. Samoin ihmisten mielialat – jos joutuu kiroilemaan sitä, että “meillä on tämä surkea ohjelma, kun haluttiin säästää. Jos olisi kulutettu 300e parempaan, tämäkin hoituisi helpommin”. Usein vastaavat valitukset eivät pidä paikkaansa, mutta ihmisten ajatukset ovat se olennaisin asia.

Ihmettelisin paljon enemmän, jos OO:ta ruvettaisiin oikeasti ottamaan käyttöön Microsoftin tuotteiden tilalle. Varsinkin, kun Microsoftilta tulee avoimempia (ei välttämättä täysin avoimia, mutta avoimempia) tiedostoformaatteja – jolloin ei perustelu “ei haluta lukkiutua yhteen valmistajaan ja tuotteeseen” katoaa. Nykyäänkin joissain laitoksissa joissain valtioissa siirrytään pois Microsoftin tuotteista, mutta kokonaisuutta ajatellen se on lähes häviävän pieni osa.

btw, Chandler on surullisen kuuluisa esimerkki projektista, josta ehkä Redmondissa hätkähdettiin, mutta nykyään naureskellaan nurkan takana hyvällä syyllä. Projekti alkoi 5 miljoonan dollarin alkupääomalla, tavoitteena tehdä täydellinen Exchangen ja Outlookin syrjäyttäjä. Muutamassa vuodessa saatu ulos buginen beta, jossa on melko vajaasti toimnnallisuutta.