Ubuntun (ja Linuxin) dissausta

Miksi ihmeessä Ubuntussakin graafisessa käyttöliittymässä (gnomessa) on kaksi tapaa kopioida: mustata ja/tai painaa control+c (tms., eri ohjelmissa – esim. selaimessa ja konsolissa – eri yhdistelmä). Mustaaminen kopioi “leikepöydälle yksi”, control+c (tai control+shift+c tai…) “leikepöydälle kaksi”. Leikepöydältä yksi liitetään keskinapilla – yleensä rullalla. Ihan näppärää, paitsi monissa hiirissä rullaa painaa vahingossa, jolloin liittää edellisen mustatun alueen. Leikepöydältä kaksi liitetään valikosta tai näppäinyhdistelmällä control+v (tai control+shift+v tai…). Näppärää on, että voi liittää kahta eri tekstiä vuorotellen helposti. Äärettömän surkeaa on sekaannukset. Windowsin yksikäsitteisen yhden leikepöydän konseptin selittäminen vanhemmalle ensimmäisiä kertoja tietokonetta käyttävälle ei ole yksinkertainen asia – mitään toimivaa analogiaa esim. perinteiseen kirjoituskoneeseen tai käsin kirjoittamiseen ei tule heti mieleen. Ei todellakaan tekisi mieli yrittää samaa Linuxissa. Toki ei tarvitsisi selittää kuin toinen järjestelmä – mutta voi hyvänen aika sitä kertaa, kun painaa vahingossa hiiren rullaa ja väärää tekstiä läjähtää väärään paikkaan.

Vistan paljon haukuttu sammutusnappi (“miksi siinä on niin paljon vaihtoehtoja): ubuntuni gnomessa on nappi, josta kone sammutetaan. Napista aukeaa valikko, jossa on “Standby”, “Hibernate”, “Shutdown”, “Reboot”, “Log out”, “Lock screen”, “Switch user” (eli muistaakseni täsmälleen Vistaa vastaava, ylläri). Ainoa tarpeellinen olisi “Sammuta tietokone”. Tietenkin valikkoa voisi kustomoida – jostain. Sammutusnapin vieressä on näytön lukitseminen. Näytön lukitsemisesta pääsee käyttäjän vaihtoon. Kokonaan ulos ei ole mitään syytä kirjautua.

Kun OpenOffice.orgin (esim. taulukkolaskennan) sulkee (painaa raksia yläkulmasta), OO kysyy (erittäin hyvä asia että kysyy) halutaanko tallentaa muutokset. Gnome heittää lähes välittömästi samaan kohtaan päälle “Application is not responding. Do you want to kill application OpenOffice Spreadsheet?” napeilla “Kill”, “Cancel”. Painetaan ‘cancel’. Ja ‘Save’ OO:n kysymykseen -> kaikki toimii hienosti. Sinänsä varsin kiusallinen ja ärsyttävä bugi.

Kun Firefoxissa on auki pudotusvalikko (esim. on kirjoittamassa osoitetta ja Firefox näyttää vaihtoehdot) ikkunaa ei voi vaihtaa (alt+sarkain ei toimi ennen pudotusvalikon sulkemista käsin). Välillä “Lataukset”-ikkuna jää päällimmäiseksi, eikä suostu vaihtamaan pois muuten kuin sulkemalla. Tekstikenttä, jossa on moniosainen teksti (vaikkapa “Koko nimi:” – laatikossa teksti “Olli Jarva”). Klikkaa kerran, valitsee laatikon. Klikkaa sanaa kahdesti -> valitsee sanan. Normaalisti klikkaa kolmesti -> valitsee koko laatikon sisällön. Mutta ei Firefoxissa! Firefox tarjoaa aikaisemmin kirjoitettuja vaihtoehtoina (automaattinen täyttö, sinänsä kätevä ominaisuus). Ja aina on tarjottavana aikaisempia. Jos ei muuta niin juuri äsken kirjoitettu. Kun klikkaa kenttää kolmesti, Firefox sukkaa ja näyttää vilkuttaa vain aikaisempien laatikkoa, ei valitse koko laatikon sisältöä.

Käytettävyyden ehkä tärkein sääntö on KISS. Keep It Simple, Stupid (kohteliaampi – ja tylsempi – versio on toki “KIS” = “Keep It Simple”). Tee asioista mahdollisimman yksinkertaisia. Gnomessa tätä on yritetty – liian tehokkaasti. Mitään vähänkään erikoista on vaikea tehdä, koska vaihtoehtoja ei ole. Hyvä vertailukohta on virranhallinta (koska näyttö sammuu, koska kovalevy sammuu, koska valmiustilaan, mitä tapahtuu kun virtanappia painetaan, kun näyttö avataan jne., eri virrankäyttöprofiilit (“nyt pidän esitystä videotykillä”, “näpyttelen konetta satunnaisesti ja akun pitäisi kestää pitkään”)) Gnomen ja Windowsin välillä – miksi kenenkään sitä tarvisi päästä vaihtamaankaan?

Ubuntussa on ‘Synaptic Software Manager‘, ‘Software Sources’ ja ‘Update Manager’. Erillisinä ohjelmina. Ettei asia kävisi liian vaikeaksi, lisäksi löytyy komentoriviltä käytettäviä mystisiä työkaluja, kuten jokin “apt-get” ja muita outoja. Ja niiden eteen pitää pistää se jännä sudo (liittyykö se sudokuun?). Distrossa, jonka mainoslause on “linux for human beings”.

Löytyi mainio mielipide siitä, miten Linux ei yksinkertaisesti ole valmis – vaikka niin joka vuosi väitetäänkin.

Miksi muuten VLC (tai mplayerkään) ei osaa jatkaa videossa äänen toistamista automaattisesti valmiustilasta palaamisen jälkeen? Video pyörii hyvin, ääni ei toimi. Stop & play (ja oikean kohdan etsiminen) auttaa, pause&play ei. Ei oikeastaan kiinnosta miksi ei toimi, olennaista on se, että jossain on bugi (eikä kiinnosta missä). Kun suljen kannettavalla (kohtuullisen heikkotehoinen, 1,2GHz Centrino) VLC:n, prosessi jää taustalle ja ääni kuuluu. Kunnes käy erikseen tappamassa komentoriviltä. Kätevää. Windows-versio samasta (avoimesta aivan loistavasta) ohjelmasta pyörii muutaman sekunnin ilman videoikkunaa ja kuolee sitten itsestään.

Kun gnomessa avaa “Applications”-valikon, Gnome avaa ensin valikon ja lataa vasta sitten kuvakkeet. Ja kuvakkeita ladatessa valikon koko muuttuu. Eli jos oli jo valitsemassa jotain, valikko “siirtyy”. Ilmeisesti kuvakkeita cachetetaan tietty staattinen aika. Tietenkin helppo toteuttaa, mutta erittäin ärsyttävä.

Tänään meni melkein tunti saada DVD pyörimään Ubuntussa. Ensin äänikortti ei toiminutkaan, sitten vähän jokainen vaihtoehtosofta (VLC, totem, mplayer, xine) heitti omaa virhettään. Ongelmat selvisivät googlen ja kovemman säätämisen kanssa. Loppujen lopuksi video pätki silti. Ratkaisuna oli katsoa kannettavan Windowsilla pieneltä näytöltä. Mutta sentään pystyi katsomaan. Jännää, että Open Source -soittimien lippulaivalla on tällaisiakin ongelmia.

Ubuntussa ainoa järkevä – GIMP on melkoisen raskas ja vaikeakäyttöinen – jos haluaa vain muuttaa kirkkautta ja rajata uudelleen – editori on F-spot. Tai teoriassa on. Käytännössä kuvia ei voi muokata ennen lisäämistä f-spotin ‘kokoelmaan’ – jota en itse käytä. Control+s != save, ctrl+s on tietenkin sharpen. Ja jos painaa ctrl+s ja heti perään esc, f-spot jumiutuu, kun terävöittämisen asetusikkuna sulkeutuu, mutta esikatseluikkuna jää päälle – eikä sitä voi sulkea. Muutenkin ubuntun integrointi vammaa: kamera kiinni, kaksi ikkunaa kuvien importtaamisesta: toinen F-spotin, toinen nautiluksen. Nautilukselle voi sanoa “Do not show this dialog again”. F-spotillekin voi niin sanoa – mutta se raksi vain ei tee mitään. Go, Ubuntu, go!

Monia näistä(kin) voisi varmasti korjata asetuksia säätämällä tai vähän koodaamalla (sehän on open sourcea!). Mutta (minulle) tietokone on työkalu, ei ajankäytön kohde. Tai pitäisi olla, ei ainakaan Ubuntun kanssa näytä olevan.

Tätä tulee (joskus) seuraamaan juttu siitä, mikä Linuxissa on (minulle) hyvää, ja mistä en haluaisi luopua.