Onko ihmishenki äärettömän arvokas?

Jos ihmishenki olisi äärettömän arvokas, ihmishenkien säästämiseen voitaisiin kuluttaa miten paljon tahansa resursseja.

Kuolemaan johtavien onnettomuuksien määrä tippuu erittäin lähelle nollaa, kun (auton) nopeus laskee 20km/h tai alle.

Jos ihmishenki olisi äärettömän arvokas, autot kulkisivat enintään 20km/h. Eihän menot “hukkaan kuluneessa” ajassakaan haittaisi.

Kaksi metsästysonnettomuutta: hirveä saisi ampua periaatteessa vain, jos ketään ei ole hirven takana ampujasta katsoen, ts. 180 asteen sektorilla eläimen takana ampujan vastakkaisella puolella. Taannoin yksi hirvenajajista oli hirven takana erittäin sivussa (lähes 90° ampujasta katsottuna) useamman kymmenen metrin päässä. Ammus kimposi hirven luusta ja tappoi. Tuomio kuolemantuottamuksesta, ei olisi saanut ampua.

Metsästäjä ampui (ja osui) puusta linnun yläviistoon. Ammus tappoi nuotiolla kahden kilometrin päässä olleen kaverin. Ei tuomiota – tällaista ei voinut ottaa huomioon.

Kun laskee todennäköisyydet luodin osumisille, saa rajan jonka jälkeen kuolemantuottamus on ennakkotapausten perusteella hyväksyttävää. Nyky-yhteiskunta(kin) on määrittänyt elämälle arvon, eikä se ole edes hirveän korkea. Ympäristön määrittämä (!= ääretön) arvo ei silti poista korvaamattomuutta – jokainen ihminen on erilainen ja korvaamaton.