Ihmisillä tuntuu olevan heikosti käsitystä, mitä ohjaaja (OUBSissa) tekee suorien lähetyksien aikana.

Ohjaajalla on

• Edessä videomikseri
• Näkökentässä videomikserin takana neljä monitoria, kanavat 1-4
• Kanavamonitorien yläpuolella kaksi monitoria: “preview” ja “main out”. “Main out”-monitorissa näkyy kuva, joka lähtee kanavalle, previewissä seuraavana lähtevä kuva
• Ylimpänä TV, josta näkee kuvan jota oikeasti tulee digiboksista ulos
• Oikealla tietokone, jolta soitetaan tarvittaessa musiikkia ja pyöritetään videoinserttejä
• Vasemmalla pöydällä käsikirjoitus
• Päässä toisella korvalla intercomin (=headsetit, joilla puhutaan ohjaajan ja kameramiesten välillä – kaikkien sanomiset kuuluvat aina kaikille) kuuloke ja suun edessä intercomin mikrofoni
• Toiseen korvaan kuuluu kaiuttimista kanavalle lähtevä ääni
• kuulutusmikrofoni, jolla voi sanoa studion kaiuttimiin asioita
• toinen mikrofoni, jolla voi puhua juontajan korvassa olevaan nappikuulokkeeseen

Ohjaaja

• käyttää videomikseriä, eli valitsee kuvan joka lähtee kanavalle. Samoin kaikki siirtymäefektit kuvien välillä säädetään videomikseristä
• Kuvaa vaihtaessa sanotaan intercomiin, kenen kamera on kuvassa
• neuvoo kuvaajia: mitä kuvataan seuraavana, millaista kuvaa kukin kuvaa
• varmistaa, että jokaiselta kameralta tulee hyvää kuvaa: tarkennus, aukko, rajaus (ei saa näkyä esim. lavasteiden reunojen yli), asettelu (ihmisistä sopivan kokoista kuvaa, ei esim. puolikasta naamaa normaalisti)
• valvoo kanavalle lähtevää kuvaa TV:stä (varmistaa, että lähetysjärjestelmä toimii varmasti)
• seuraa käsikirjoitusta ja kertoo kameramiehille tapahtumia
• laittaa tietokoneelta oikeaan aikaan videoinsertit kanavalle
• kertoo insertin aikana juontajalle ja kameramiehille, kauanko liven jatkumiseen on aikaa (ts. “minuutti videota jäljellä”, “10 sekuntia”, “käy”)
• lisää videomikserillä kuvat, esim. henkilöiden esittelytekstit videon päälle
• varmistaa, että äänimies laittaa jokaisen insertin alussa mikrofonit pois päältä ja tietokoneen äänet päälle, lopussa oikeaan aikaan toisinpäin

Tiivistettynä: ohjaaja kuuntelee kahta eri ääntä yhtä aikaa, lukee käsikirjoitusta, katsoo kuutta monitoria, käyttää välillä tietokonetta ja puhuu kameramiehille ja juontajalle samaan aikaan. Normaalisti ainoastaan kanavalle lähtevä kuva nauhoitetaan, eli virheitä ei voi korjata jälkikäteen käyttämällä eri kameran kuvaa.

Olio-ohjelmointia Javalla, ohjelmistosuunnittelun alkeet, perustietorakenteet ja algoritmit. Hyvä ohjelmointityyli. Ohjelmoinnin metodiikkaa.

Ohjelmoinnin jatkokurssi tietotekniikan opiskelijoille

Tehtävässä yksi pitää luoda binäärikekoon lisäämiseen (mielivaltainen prioriteetti) ja poistamiseen (pienin prioriteetti) metodit. Tehtävässä kaksi pitää luoda metodi, jolla päivitetään binäärikeossa olevan tietueen prioriteettia.

Jokaisen tapahtuman (lisätään, päivitetään tai poistetaan) jälkeen pitää saattaa kekoehto (jokaisen solmun lapset ovat aina pienempiä kuin vanhemmat, kts. ykköstehtävän kuvaus) voimaan. Kekoehto saadaan voimaan parillakymmenellä rivillä koodia, joka on käytännössä täysin yhteistä kaikille tapahtumille.

Tehtävästä kaksi:

public void update(int location)

Aloittaa prioriteettiarvon päivitystä seuraavan operaation jossa alkio liu’utetaan uudelle paikalleen.

Huomaa että koodin voi pitkälti ottaa copy-pastena edellisen kierroksen ratkaisusta. Jos haluat ratkaista tehtävän tyylillä (ei ole pakko :) ), kokeile saisitko insert ja deleteMin-metodien kanssa yhteisen koodin erilliseen metodiin. Vastaavasti edellisen kierroksen olisi voinut ratkaista käyttämällä update-metodia.

Kurssi on javan jatkokurssi, jolla luennoitsijan (ja harjotustehtävien laatijan) sanojen mukaan “ei opetella enää javaa, vaan oikeaoppista ja -tyylistä ohjelmointia”. Kuitenkin ohjeissa ei edes oikeastaan kehoteta tekemään järkevästi vaan “copy-pasteamaan” koodia edellisistä.

Lisäksi palautussofta ei selviä packagen käytöstä, mutta tätä ei ole dokumentoitu kurssin ohjeisiin mitenkään. Kiitos.

Tilasin yhden kirjan Akateemisesta kirjakaupasta. Tänään tuli ilmoitus “Painos loppu. Tilaus on peruttu”. Ok, Suomalaisessa kirjakaupassa näkyy olevan vielä jäljellä, tilataan sieltä. Vaikka toimitusaika onkin kaksi viikkoa. Muutamaa tuntia myöhemmin akateemisesta tuli ilmoitus “Kirjasta otetaan uusi painos syys-lokakuun vaihteessa, voitte halutessanne jatkaa tilausta koskemaan uutta painosta”. Miksi tätäkin ei kerrottu samassa viestissä, argh. Myyjät, ajatelkaa.

Tänään on OUBSin tämän tuotantokauden ensimmäinen oikea live 21:15. Näkyy trinetissä IPTV:ssä, teekkarikylässä kaapelitv:ssä digiboksilla ja ilmeisesti vähän yli 10km säteellä Otaniemestä otadigin kautta.

Pelkäsin pienempänä pimeää paljon, niin paljon että tuntui melkein pakokauhuiselta olla yksin pimeässä.

Vielä pari vuotta sitten Päivölässä pelkäsin olla yksin pimeässä, paitsi pyöräillessä. Pyörällä tuntuu, että on riittävän nopea liikkumaan pois alta. Aloin käydä lenkillä joka ilta pimeässä ilman lamppua katsomatta ikinä taakse.

Aluksi oli mahdotonta olla katsomatta ympärilleen, kun silmäkulmasta näkyi “jotain liikettä” tai takaa “kuului jotain”. Hiljalleen pelon oppi hallitsemaan, ja toisaalta “pelottomuuden” tunteesta alkoi nauttia.

Kävelin kiireessä torstaina yöllä Jämeräntaipaleelta Tietotalolle (n. 1km matka Otaniemen halki) palauttamaan kameraa, matkalle mahtui Ossinlammen puisto (valaisematon) ja voimalan takana oleva metsä (kapeahko valaisematon noin 200m polku synkähkössä pienehkössä metsän tapaisessa).

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan pelko iski melkein pakokauhuna, mutta jossain paljon syvemmällä pystyi olemaan levollinen ja pitämään tunteet hallinnassa. Tajusin, miten pelkään pimeää yhä paljon.

Sellaisen tunteen on unohtanut pitkän ajan jälkeen. Toisaalta enää en pelkää pelon hallinnan katoamista, se on jossain paljon syvemmällä kuin pelon tunne. Pelkäämisessä ei ole mitään pahaa, sen hyväksyminen ja hallitseminen on haaste, jossa voittaa tai häviää. Pelko myös osoittaa rajoja ja heikkouksia, joita ei muuten pysty ymmärtämään tai edes huomaamaan.

On vaikea käsittää esimerkiksi kummitusjunia tai kauhuelokuvia. Saman tunteen pystyy hankkimaan pysähtymällä istumaan ulos yöllä. Muutenkin aivan liian usein halutaan aina vain enemmän, isompaa, helpommin ja nopeammin.