“Tämä on ainoa asia jonka tulen teille opettamaan”, hän sanoi. “Pankaa kysymysmerkki kaikkeen. Sinä päivänä kun unohdatte sen, kun lakkaatte kysymästä, olette ihmisinä kuolleita.”
Jan Kjaerstad, Rakkauden merkit
Uskon, että ihminen voi kuolla fyysisesti, mutta paljon helpommin ja aikaisemmin henkisesti. Fyysinen kuolema yllättäen vie henkisen mukanaan, mutta myös toisinpäin.
Kyseenalaistaminen on hyvä mittari henkisestä elämisestä. Kun alkaa uskoa asioita suoraan, tappaa oman ajattelun. Kun tappaa oman ajattelun, tappaa syyn elää.
Käsitystäni kuoleman parista puolesta vahvisti samasta kirjasta toinen kohta:
“Kuolema on sitä että joko ruumis tai pää antaa periksi”, pappa sanoi kerran. “Moni aliarvioi jälkimmäisen.”
Nyt on helppo olla maailmanparantaja ja uskoa olevansa itse oikeassa, mutta itsekin mukautuu, sopeutuu ja alkaa uskoa asioita ilmaan mitään kysymyksiä aivan liian helposti. Kyseenalaistaminen on kuitenkin eri asia kuin kaiken vainoharhainen epäileminen ja muuttaminen – ongelma on vain löytää tasapaino ja pystyä pysymään siinä.
Välillä tuntuu, että seuraan sivusta jonkun muun elämää: se on joku muu joka opiskelee, se on joku muu joka on OUBSissa töissä, joku muu miettii tuossa (tässä) itseään, elämäänsä, suhteita ihmisiin jne. Minä itsehän olen vain tavallinen opiskelija joka… opiskelee. En se ole minä joka ajattelee noin tai kirjoittaa tätä.
Joissain tilanteissa paikalla olen juuri minä eikä kukaan muu minussa.
Paulo Coelhon kirja Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin sisältää käsitteen “toinen minä”, naamio jonka takana ihmiset elävät. Se, mitä ympäristö on asettanut vaatimuksiksi ja tavoitteiksi. Ei saa olla heikko, ei saa tuntea sitä, pitää käyttäytyä näin. Oma tunteeni siitä, miten seuraan jonkun muun elämää on eri asia. Haluan toimia niin, mutta silti tuntuu että se on joku muu jota seuraan hieman kateellisena.
Työt TKK:lla TML:n laboratoriossa ylläpitäjänä loppuivat 31.8. Ei harmita. Olen tämän kuun vielä osa-aikaisena siellä.
Täyspäiväisenä (virallisesti osa-aikaisena) OUBSissa. Tänään oli neljä tuntia liveä, otasuunnistus. Ensin rakennettiin kaksi tuntia studiota, valoja ja kameroita, sitten kuvattiin neljä tuntia. Huomenna vielä toiset neljä tuntia. Huomenna pitäisi lisäksi näkyä enemmän tuttujakin, joka on kai ihan hyvä asia.
Viime viikonloppu meni Lappeenrannassa. Perjantaina tuli nähtyä ilotulituksen SM ja otettua joku kuvakin. Lappeenrannassa oli mm. hiekkalinnoja ja linnoitus. Lisäksi löytyi mm. Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Hiekkalinnoista on (käsittelemättömiä/karsimattomia) kuvia olemassa ja joskus kai tulossa esillekin. Lappeenrannassa tajusi monta pientä asiaa elämästä ja sen kieroudesta, mikä teki todella hyvää. Vaikka elämä on kieroakin, siinä on paljon hyviä hetkiä jos osaa katsoa oikein ympärilleen.
Lähiaikoina on tullut taas luettua enemmän, ja juuri nyt mielenkiintoinen lukeminen tuntuu olevan lopussa (tulossa lisää toki). Koulukirjojakin voisi lukea, kirjantenttejä tarkoitus tehdä tänä vuonna jokunen.
Kävin viime viikolla ensimmäistä kertaa elämässäni valtion omistamassa alkoholiputiikissa. En tosin juonut itse mitään mitä ostin.
Huvittavaa kuulla ihmisiltä, miten on luettu blogiani. “Etsin googlella mitä sinusta löytyy ja törmäsin siihen”. Ihme stalkkausta.
Päivän (toissapäivän) hyvä ruokavalinta oli marokkolainen leipä, parmesanjuustoa, maustamatonta tuorejuustoa ja tervagraavattua kirjolohifilettä.
Tähän päättyy irtouutislähetys, jatkakaa. Ei oo pakko lukea.