Älä valehtele

Valehteleminen on väärin.

Näin kuulee usein.

Oma mielipiteeni asiaan: valehteleminen on lähtökohtaisesti väärin. Valehdella voi kuitenkin monella lailla. Se, että valehtelee jostain pienestäkään asiasta asettaa valtavaan vastuuseen.

Lähes ainoa perustelu valehdella on, kun ihmisiä satuttaa enemmän kuulla totuus kuin valhe – ja tajuta myöhemmin, että se oli valhe. Mutta on väärin käyttää valtaansa sen päättämiseen, mitä muut haluavat, jos (tai lähinnä kun) siihen ei oikeasti pysty. Lisäksi ajautuu hyvin helposti valheiden kierteeseen.

Valehdella voi epäsuorasti jättämällä kertomatta asioita. Aina välillä on parempi jättää ainakin joitain asioita kertomatta, ja toivoa, että asiaa ei kysytä. Mielestäni vanhemmat eivät tee väärin kertoessaan lapsille vain osan totuudesta joissain asioissa tai yksinkertaistaa jotain. Toisaalta en muista, että itselleni olisi ikinä sanottu esim. kuolemasta pienenä, “vaari lähti pitkälle matkalle eikä tule takaisin”, vaan tiesin että vaari kuoli. Samoin en ikinä uskonut joulupukkiin, koska meillä ei sellaista käynyt – ja siitä olen ihan iloinen.

On jännää huomata, miten suunnattomasti ihmiset arvostavat – mutta myös halveksuvat – rehellisyyttä. Arvostus on jännä asia, sitä saavuttaa hyvin hitaasti ja menettää erittäin nopeasti. Halveksuntaa saa helposti ihmisiltä kun vastaa rehellisesti kysymykseen, johon ei haluttu vastausta – varsinkin jos ei tunne kysyjää riittävästi. Esimerkiksi

“Käyttäydyinkö aivan typerästi?”