Jäin hetken mielijohteesta Otaniemeen tullessa pois bussista aikaisemmin ja kävelin merenrannan kautta. Kävelin rantaa myöten kun kaislikon seasta osui silmiin sorsaemo ja neljä poikasta. Koko seurue liikkui rantaa pitkin syömässä.

Menin muutamia metrejä edelle aivan rantaan seisomaan paikallaan. Oli jotenkin uskomatonta, kun emo kuljetti poikasensa aivan jalkojeni eteen syömään. Välillä matkaa oli kengän kärjestä noin viisi senttiä lähimpään lintuun.

Niin, ja nyrjäytin nilkkani maanantaina, ei onneksi pahasti. Nyt pystyy kävelemään jo melko normaalisti, vähän varoen.

Kännykän muistikirjasta osui silmiin joskus pitkän aikaa sitten (~vuosi) raapustamani teksti, jonka pohjalta oli alunperin tarkoitus muotoilla aivan erilainen postaus.

Rakkaus on hulluutta: annetaan pään mennä sekaisin ja kun suurin tunne menee ohi, ei enää osaa päästää toisesta ihmisestä irti.

Rakkaus on taantumista: aletaan sokeasti luottaa johonkuhun ja usein ihannoidaan, kuten lapset tekevät esim. vanhempiaan kohtaan.

Rakkaus on uskoa: “usko on luja luottamus siihen mitä ei näe” (Heb.11:1 soveltaen)

Rakkaus on kauheaa: se hajottaa ihmisiä ja mieliä, rikkoo joidenkin mielenterveyttä, tuo surua ja ikävää. Ja suunnattomasti kaipuuta.

Rakkaus on kallista: joutuu maksamaan itsenäisyytensä – läheinen ihminen vaikuttaa hyvin paljon siihen, millainen on, tulee olemaan ja mitä tekee.

Rakkaus on ihanaa: olla sekaisin ja tuntea koko mielellään ja kehollaan jotain, mitä ei voi selittää sanoin.

Rakkaus on korvaamatonta: mikään muu ei riitä korvaamaan rakkautta ja rakkauden kaipuuta.

Rakkaus on hyväksymistä ja sopeutumista: oppii hyväksymään toisen ihmisen sellaisena kuin hän on.

Rakkaus on kahden henkilön yhteinen salaisuus: pieniä asioita, joita ei ikinä kerrota muille ja jotka saavat hymyilemään huononakin päivänä.

Rakkaus on tärkeää: ihminen ei selviä yksin edes omaa elämäänsä.

Kävin helmikuussa videokuvaamassa eräät häät, ja sain ennen juhannusta aika monen ongelman ja itsestäni riippumattomankin viivästyksen jälkeen toimitettua kaiken perille. Asian hoitaminen ei loppujen lopuksi ollut iso homma, mutta ilman mitään painostusta – asiakkaiden asenne oli “ei sillä ole mikään kiire” – se oli pitkään vain kummittelemassa ja stressaamassa, ilman että pääsi kunnolla alkuun.

Koko 4h raakamateriaalia oli kuvattu HD:nä, josta tein (rendasin) myös DVD-version. Videoiden leikkaaminen, äänten käsittely ja kaikkien videoiden rendaaminen vein prosessoriaikaa n. 150h. Koko projektin rendaaminen DVD:ksi vei hieman yli 12h. Lisäksi tein yhden väliversion, piti tehdä myös HD-versiot ja muutama eri versio netin kautta katsomista varten. Tilaa meni n. 180GB (videot, muokatut äänet, rendatut videot, leikkausohjelman väliaikais- ja esikatselutiedostot jne.).

Adobe Premiere Pro CS 3 (ohjelmalla hintaa jotain tyyliin 1000€ tms.) kaatui noin 30 kertaa, lisäksi käytössä ollut projektitiedosto korruptoitui kahdesti kaatumisen yhteydessä, ratkaisuna oli jatkaa editoimista uusimmasta varmuuskopiosta.

Kuvasin kaiken vain yhdellä kameralla. Osoittautui aika toimivaksi leikata kuvattu materiaali täysin epälineaarisesti. Esimerkiksi puheiden aikana vaihdoin paikkaa ja leikkasin siirtymien päälle sopivaa täytemateriaalia, kuten yksityiskohtia juhlapaikalta. Joiltain kohdin oli oikeasti hankala erottaa, montako kameraa oli käytössä.

Ei enempää videokuvauksia – hyötyihin verrattuna aivan liikaa jälkikäsittelyä, josta en erityisemmin välitä. Sen sijaan kesälläkin valokuvaan mm. häitä ja muita juhlia jokusen.

Tuli taas katsottua muutama elokuva: 10 000 BC, Kolmistaan ja Arn – Temppeliritari.

Arn – Temppeliritari oli kolmesta mielestäni ehdottomasti paras. Pidin. Häiritsevin kohtaus oli “joukkotaistelu”, jossa temppeliritareita vaikutti olevan maksimissaan 50 – Jerusalemin linnoitettua kaupunkia vastaan hyökkäävää suurta armeijaa vastaan, joka perääntyi muutaman minuutin taistelun jälkeen “täysin lyötynä”. Lopetus oli hyvä – turha perinteinen “pakollinen” loppukohtaus oli jätetty pois. Elokuvan tempo vaihteli välillä melko paljonkin, mikä ei ollut vain hyvä asia. Teknisenä yksityiskohtana olisin kaivannut kerronnan dubattuna englanniksi tai suomeksi. Dialogi ruotsalaisten välillä on vähemmän yllättäen ruotsiksi.

10 000 BC oli hieman mitäänsanomaton. Melko näyttävä välillä, mutta esim. animaation huonous todella häiritsi yksittäisissä kohdissa. Onneksi ei tullut maksettua näkemisestä, mutta ei aivan huono – ei tehnyt mieli lopettaa keskenkään.

Kolmistaan oli suomalaiseksi elokuvaksi siedettävä. Herätti kyllä ajatuksia, mutta ei ollut mitenkään erityisen hyvä. Dialogi oli – hieman yllättäen – melko sujuvan oloista. Näyttelijät eivät onnistuneet rooleissaan mielestäni riittävän hyvin. Elokuvan loppu oli häiritsevä – tarkoitus oli varmaankin jättää katsojalle arvoitukseksi, miten elämä jatkui. Itselleni jäi lähinnä mieleen ajatus elokuvan loppumisesta kesken. Käy sääliksi leikkaajaa – ei ollut mikään pieni työ teknisesti.