Haluaisinko elää ikuisesti, onko ikuinen (tai edes huomattavasti pidempi) elämä tavoittelemisen arvoinen asia?

Olennaisena tarkennuksena on “ikuinen nuoruus”. Vastaus kysymykseen “haluatko vanheta samalla nopeudella kuin muutkin, mutta olla silti kuolematta” on ainakin itselleni triviaali. Ongelman voi jakaa järkevästi muutamaan eri mahdollisuuteen: saada itselleen ikuinen elämä, kaikille ikuinen elämä tai mahdollisuus valita ketkä elävät pidempään.

Yksin ikuisesti eläminen tarkoittaa, että näkee, miten kaikki muut vanhenevat ja kuolevat. Kaikki ne, joiden kanssa on elänyt, kokenut asioita, joiden kanssa olemiseen on sopeutunut vuosien saatossa katoavat. Pitää etsiä uusia ystäviä jatkuvasti. Miten helppoa on tietää, että nämäkin ihmiset vanhenevat ja sen jälkeen – ehkä viimeistään 20-30 vuoden kuluttua – pitää taas pääsääntöisesti etsiä uusia ihmisiä?

Jos kaikki eläisivät ikuisesti asia olisi toinen. Jos eläisi ikuisesti samojen ihmisten kanssa – ihmisluonteeseen vain pääsääntöisesti kuuluu etsiä mukava ympäristö ja optimoida sitä pysymään samana, muutos tutusta ja turvallisesta poispäin on yleisesti paha asia – miltä mikään tuntuisi, kun kaiken on jo kokenut?

Jos saisi valita, ketkä saavat elää pidempään ja ketkä elävät normaalin elämän, ongelma olisi käytännössä kaksi edellistä yhdistettynä: pitkään elävän joukon pitäisi etsiä uusia ystäviä jatkuvasti, ja elää ja kokea kaikki käytännössä keskenään.

Julkaisin eilen läjän kuvia kuvablogiin, kannattaa käydä vilkaisemassa.

Jänniä hakusanoja googleen:

• Haglöfs Mach
• convert sid to mp3
• Ihana meri
• kuvablog
• seitsemisen kansallispuisto

Muutamia erikoisia löytyy kakkossivulta tai myöhemmin:

• nikon d80
• teekkarilakki

Tuloksien tarkka järjestys riippuu asetuksista (kielestä, sijainnista) ja sattumasta. Blogasin samasta aiheesta jo aikaisemminkin.

Lauantaina oli tuparit, kiitos kaikille paikalla olleille! Oli mukava nähdä ihmisiä, jutella ja pelata. Vaikea uskoa, että niin monta pulloa skumppaa upposi ihmisiin niin nopeasti. Muita juomia olisi pitänyt avata aikaisemmin. :)

Parasta on, että astianpesukone hoiti jo suurimman osan jälkien siivoamisesta varsin näppärästi. Tuparien järjestämisessä hyvä puoli oli että oli pakko siivota loputkin muuton jäljet ja kertyneet sotkut pois, vihdoinkin täällä on siistiä.

Perjantaina oli työpaikan kolmen tunnin paintball. Oli kivaa, aika monta kierrosta tuli otettua. Kymmenen ihmisen joukkueet ovat aivan liian suuria, käytännössä jos haluaa pelata oikeasti niin pitää odottaa lähellä omaa lippua että puolet on kuollut. Ennen sitä ilmassa on niin paljon kuulia, että liikkuminen tietää välitöntä kuolemaa. Bonuksena loppupuolella ihmisiltä alkoi ammukset (n. 100-140 per kierros) olla sen verran vähissä, että ei voinut järkyttävästi räiskiä ympäriinsä.

Voitettiin 7-6.

Huvittavaa oli, että lippua ei montaa kertaa ryöstetty, paljon kivempaa oli mennä vihollisen lipulle osoituksena että pystyisi ja sen jälkeen teurastaa kaikki viholliset.