Kreikassa on tullut nyt oltua melko tasan viikko, vielä toinen jäljellä. Reitti on kulkenut Ateenan ja Siroksen kautta Tinokselle. Jäljellä on vielä Andros ja uudelleen Ateena ennen ensi maanantain lentoa. Paljon on erilaista kuin Suomessa. Hauska on ollut katsoa Suomen säitä edellisen viikon ajalta.
Jännää on, että hyvin harva kauppa/ravintola/kioski/kahvila/baari ilmoittaa aukioloaikoja missään. Suomessa aukioloaikoja mainostetaan, täällä harvoin edes mainitaan pienellä ovessa. Osa paikoista on keskipäivällä siestan aikaan (jotain 12 ja 18 välillä) kiinni jonkin ajan, osa on auki vain illan, osa vain aamupäivän, osa aina.
Katujen nimiä ei ole läheskään aina merkitty. Samoin talojen numeroita on vain harvoin. Jos kadun nimi on kirjoitettu kylttiin, kirjoitusasu voi olla varsin erilainen kuin kartoissa (paikalliset opaskartat/Google Maps). Kartoista puuttuu jonkun verran isojakin teitä, mikä aiheuttaa hieman haasteita oikeiden paikkojen löytämiseen. GPS ja Maemo Mapper on osoittautunut kullan arvoiseksi yhdistelmäksi.
Liikenne on varsin villiä. Kaistoilla ei ole niin väliä, nopeusrajoitukset on kävelijöille (ei poliisitkaan niitä noudata), autojen kunto on mitä sattuu. Yhtään onnettomuutta ei ole näkynyt, liikenne on joustavaa ja jarrujalka herkkä (kuten myös äänitorven käyttö on herkässä).
Ateenassa hotellien hanavesi oli juomakelpoista, mutta saarilla hanavettä ei ole suotavaa juoda. Onneksi pullovesi on halpaa kaupoista ostettuna (~0,35€/1,5l). Kaikkialla tupakoidaan, myös julkisissa ja sisätiloissa. Viinipullot ovat ravintoloissa hintavia, mutta talon viinit kannuissa (0,5l) ovat aivan naurettavan hintaisia, parhaimmillaan 2,5€/kannu. Hintoja ei ole merkattu läheskään yhtä usein kuin Suomessa, ihmiset ostavat mitä tarvitsevat välittämättä pienistä hintaeroista.
Tinoksen pääkaupunki osoittautui varsin tietoturvatietoiseksi paikaksi: löysin koko kaupungista vain yhden salaamattoman wlanin. Salattuja löytyi monta kymmentä. Aikaisemmin ihmisten avoimia wlaneja on löytynyt enintään parin korttelin kävelyllä.