Totesin, että olisi melko kiva saada helposti palautetta siitä, mitä ihmiset tykkäävät erilaisista postauksista. Koska en ollut (melkein) koskaan WordPressin koodiin koskenut, oli aika lisäillä muutama rivi koodia.

Nyt jokaisen postauksen (sekä sivuilta että feedien kautta) lopussa on neljä äänestyslinkkiä (aivan surkea, keskinkertainen, luettava, hyvä). Äänestämisen jälkeen voi kirjoittaa palautetta (mitä huonoa / mitä hyvää). Samaa postausta voi äänestää monta kertaa, mutta vain viimeinen ääni jää voimaan.

Jos ihmiset innostuvat ollenkaan antamaan palautetta, teen äänestyksistä (ei sanallisista palautteista) julkisia jossain vaiheessa.

… kysyttiin tässä vähän aikaa sitten.

Tähän mennessä 77 juttua, yhteensä ehkäpä noin 14000 sanaa (approksimoitu nopeasti rss:stä). Eli keskimäärin 180 sanaa per blogahdus. Esim. lyhyissä koulukirjoitelmissa (“kerro lyhyesti plagioinnista”) on sanarajoitus luokkaa 150 sanaa. Tässä postauksessa on vissiinkin noin 126,29 sanaa (ei tarkka, älkää valittako).

Uskon, että jokainen lukion äidinkielen lukenut pystyy suoltamaan sisuksistaan vapaavalintaisista aiheista roskaa 180 sanaa päivässä. Ja aiheita on kuitenkin maailma täynnä (kuten se, mistä saa aiheita…).Osa teksteistä on kirjoitettu keskusteluiden pohjalta, osa yllytettynä, suurin osa omista ideoista. (Missä muuten menee oman idean ja muilta saadun idean raja?)

Gmailissani on nyt 2500 spämmiä. Siitäkin saisi helposti hyvän kokonaisen postauksen. Kohta (vielä kaksi viikkoa) tulee kuukausi ensimmäisten saapumisesta täyteen. Jolloin määrä rupeaa vakiintumaan johonkin päin. Gmail poistaa yli kuukauden vanhat spämmit automaattisesti.

Päiväkirjan pitäminen (ei välttämättä muodossa “rakas päiväkirja …” tai “tänään kävin kaupassa ja ostin litran maitoa ja patongin”) on uskomattoman hyödyllistä ainakin minulle – varsinkin kun jaksaa lukea suunnilleen tasan vuoden vanhoja merkintöjään päivä kerrallaan. Yksityinen päiväkirja on siitä hyvä, että siihen voi kirjoittaa mitä tahansa. “Julkiseen päiväkirjaan” (esim. blogiin) ei voi kirjoittaa mitään oikeasti yksityistä – vaikkapa kertoa, miten vihaa jotakuta tai jotakin typerää.

Vanhojen vakavissaan kirjoitettujen päiväkirjojen lukemisesta on hyötyä – muutoksen tunnistaminen on kaikkein tärkeintä, mutta myös vaikeinta. Asioihin turtuu uskomattoman nopeasti. Samoin esimerkiksi omia ajatuksiaan ja (pieniä) tulevaisuudenluulojaan unohtaa melkein välittömästi. Ainoa keino oppia oikeasti itsestään on seurata omaa muutosta. Samoin tulevaisuuden ymmärtämisestä historian (ja siksi muutosten) tietäminen on ratkaisevaa.

On pelottavaa huomata, miten asenteet yksityisyydestä ovat muuttuneet. Nykyään me nuoret pidämme täysin normaalina joka paikassa olevia tallentavia valvontakameroita, teletunnistetietojen jne. tallentamista käytännössä pysyvästi. Monelle vanhemmalle ihmiselle nykyinen suuntaus nostaa pidemmätkin hiukset tikkusuoriksi pystyyn.

Aikaisemmin pyysin ihmisiä ilmiantamaan itsensä lukijana (vieläkin ehtii). 22 ihmistä on tähän mennessä uskaltanut tunnustaa (:O). Tietokantaan tallentui “md5(hostname) – aika – kumpaa nappia painoi”. md5-summien perusteella kukaan ei (samalta koneelta) kahta kertaa käyttänyt. Blogin kirjoittamisessa ei (minulle) ole olennaista lukijamäärä. Tärkeämpää on saada kirjoitettua omista ajatuksista ja asioista järkevästi. Siitä tekee paljon järjellisempää se, että jotakuta (sinuakin?) kiinnostaa riittävästi. Blogaamisesta kirjoittamisen kannalta hyvä puoli on muilta kommenttien saaminen ja keskustelun syntyminen. Kommentoida tai keskustella voi vieläkin vaikka irkissä, sähköpostilla, kasvotusten tai puhelimella (älä soita ma-to 08-19 välillä – luultavasti opiskelen…). Ennen kommentointia kannattaa tarkistaa, mihin luokkiin postaus on merkitty. ‘Asenteellinen’ on usein tahallaan “huonosti” (asenteellisesti, yllättävää) kirjoitettua. ‘Blergh’-nimen pitäisi kertoa kaikki.